Kun usko horjuu

Tiistai 25.8.2009 klo 10:10

Hebrealaiskirjeen 11 luku kertoo meille niistä raamatun henkilöistä, jotka uskon kautta, lupauksiin nojaten, elivät elämäänsä vahvoina. Mistä he löysivät niin järkkymättömän uskon? Mistä he ammensivat voiman, joka ei voinut kaataa heidän uskoaan niihin lupauksiin, joita heille oli annettu?

He tunsivat Jumalan. He viettivät aikaa Jumalan kasvojen edessä. He uskoivat siihen, mitä heille oli luvattu. He jaksoivat odottaa, vaikka vuodet vaihtuivat ja vastaus viipyi. He luottivat kuitenkin Jumalan lupaukseen ja laittoivat kaiken uskonsa siihen lupaukseen.

Varmasti heidän elämässään oli hetkiä, jolloin uskon vahvuutta koeteltiin. Oli tilanteita, jossa olisi ollut helppo vaipua epätoivoon ja itsesääliin. Mutta he pysyivät vahvoina, he tarttuivat lupaukseen yhä tiukemmin.

Hebr.11:1 sanoo näin " Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy" Uskoon tarvitaan siis lujaa luottamusta. Siihen tarvitaan myös se mitä toivotaan. Usko vaatii myös sen, että seisomme selkä suorana asiamme takana. Ja vaikka meitä lannistettaisiin, niin silti pyrimme seisomaan vahvoina ja luottavaisina siihen lupaukseen ja toivoon, joka meille on annettu.

Mennään siis uskossa eteenpäin, turvaudutaan siihen mitä meille on luvattu. Meillä on Jumala, joka ei jätä lupauksiaan täyttämättä. Suoristetaan taas selkämme ja nostetaan katseemme vuoria kohti. Kohti Jumalan taivasta. Sieltä tulee meille apu ja vastaus, ajallaan.