Liejussa ollaan

Torstai 29.1.2009 klo 22:34

Meidänkin elämässämme saattaa olla sellaisia tilanteita, jolloin koemme olevamme syvässä liejussa, ehkäpä jopa kaulaamme myöden. Syvästä, liejuisesta kaivosta nouseminen ei omin voimin onnistu. Näemme silloin tällöin valoa yläpuolellamme, mutta emme ylety siihen, emmekä pysty kiipeämään sitä kohti, koska jalkamme ovat kiinni mudassa ja liejussa. Koemme itsemme voimattomiksi ja toivottomiksi. 

Silloin ymmärrämme parhaiten, että tarvitsemme toisten ihmisten apua. Silloin tarvitsemme auttavaa kättä, lähimmäistä, joka heittää meille köyden, johon voimme tarttua ja vetää meidät syvästä kuopasta ylös. Ja kun me pääsemme liejuisesta kaivosta kovalle maalle, valoon ja vapauteen, osaamme myös arvostaa ja kiittää niitä, jotka ovat meitä auttaneet.

Kun ajattelemme asiaa hengellisemmästä näkökulmasta, ymmärrämme,  että joskus, kun meidän oma ahdinkomme on suuri, tarvitsemme toisia, sisaria ja veljiä, jotka asettuvat Kuninkaan eteen pyytämään apua. Kun elämämme syvimpien hetkien aikana läheisemme painuvat polvilleen Kuninkaan eteen ja käyvät rukoustaisteluun puolestamme, voimme kokea kuin Jeremia, suuren ihmeen. Me saamme avun, saamme vastauksen, saamme vapauden!

Jumala on meidän toivomme toivottomuudessa ja apumme hädässä. Mutta myös me voimme kantaa toinen toistemme kuormia, huolia ja murheita. Ja toinen toisillemme antama apu on tärkeää varsinkin silloin, kun huomaamme läheisemme täysin uupuvan tai painuvan liejuun. Tarvitsemme niitä, jotka huomaavat hätämme ja niitä, jotka jaksavat vetää meitä ylös syvästä liejusta ja mudasta. Tarvitsemme kuulevia korvia, näkeviä silmiä, auttavia käsiä ja rukoukseen hiljentyneitä sydämiä, jotka taistelevat puolestamme silloin, kun itse emme jaksa!