Mitä minulta vielä puuttuu?

Tiistai 16.12.2008 klo 19:59 - Carita Kallio

Kun katselee omaa elämäänsä taaksepäin, huomaa kuinka monesta asiasta saa olla kiitollinen. Kuinka paljon hyvää olen saanut ja kuinka hyvin asiat ovat. Kuitenkin niin usein ajatuksissa pyörivät juuri ne asiat, jotka minulta puuttuvat. Kunpa minulla olisi sitä ja tätä, kunpa osaisin tehdä niin tai näin. Kunpa saisin enemmän tuota ja tätä..

Joskus tuntuu siltä, että olisin heti valmis hyppäämään jonkun toisen saappaisiin, sillä hänen elämänsä näyttää juuri sellaiselta, kuin itse haluaisin elää. Näen kuitenkin siinäkin elämässä vain ulkoiset seikat. Varmasti jokaisen elämässä on ne elämän nurjat puolet ja hetket, jotka eivät aina juhlavilta tunnu.

No entäpä jos saisin rahaa, valtaa, kuuluisuutta, tekisikö se minut onnellisemmaksi? Ehkä, ehkä ei? Jos olisin rikas ja kuuluisa, eläisinkö elämääni onnellisempana kuin nyt? Ehkä, ehkä en. Jos pääsisin kiinni valtaan ja pääsisin päättämään asioista, olisinko tärkeämpi kuin ennen? Ehkä, ehkä en. Jossittelua kaikki.

Onko minun elämäni haaveet ja tavoitteet kiinni maallisissa asioissa? Olen matkalla taivaaseen ja rakentelen elämääni maallisten asioiden varaan! Olenko ahneudessani hulluuntunut lopullisesti? Olenko sitonut itseni kiinni kultaan, rojuun ja rihkamaan? Tarvitsenko todella elämässäni kaikkea sitä, mitä luulen tarvitsevani. Tuskin!?

Ainoat asiat mitä todella tarvitsen ovat Jeesuksen rakkaus ja anteeksianto. Rauha, jonka Hän antaa. Toivo, jonka varaan voin elämäni laskea. Lupaus, joka kantaa harmainakin päivinä. Kaikki nämä ovat enemmän kuin kulta ja hopea, rikkaus ja valta. Ja kaikki mitä minulla on, olen Häneltä lahjaksi saanut.

Jumala, minä kiitän sinua kaikesta siitä, mitä olet minulle antanut. Ja vielä minä yhtä pyydän: "Jumala, anna minulle viisautta, ihan niinkuin Salomolle."