Naeman ja seitsemän sukellusta.

Tiistai 9.3.2010 klo 18:58 - Carita Kallio

Naeman, Aramin kuninkaan sotapäällikkö, oli kuuluisa voitoistaan ja kuninkaan arvossa pitämä mies. (2.Kun. 5:1-14 ) Naemanilla oli kuitenkin yksi asia, joka vaivasi häntä. Naeman sairasti pitalitautia. Kuultuaan orjatytöltään mahdollisuudesta parantua, Naeman pyysi kuninkaalta lupaa poistua ja lähti matkalle. Aramin Kuningas lupasi lähettää Israelin kuninkaalle kirjeen, jossa hän pyytää Israelin kuningasta poistamaan Naemanilta pitalin. Ja niin Naeman lähti matkaan. Hän varasi mukaansa hopeaa, kultaa ja juhlavaatteita, joilla hän voisi maksaa puhdistumisestaan.

Tapahtumat eivät kuitenkaan edenneet niin kuin Naeman oli kuvitellut. Israelin kuningas ei voinut häntä parantaa. Sen sijaan hän sai kutsun mennä profeetta Elisan luokse. Naeman ei kuitenkaan saanut tavata kasvotusten profeettaa, vaan sai vain viestin profeetta Elisalta, miten hänen pitäisi toimia parantuakseen. Paranemisen edellytyksenä oli peseytyä seitsemän kertaa Jordanissa. Naeman vihastui ja sanoi:" Minä luulin profeetan tulevan ja astuvan esiin ja rukoilevan Jumalansa nimeä, heiluttavansa kättänsä se paikan yli ja niin poistavan pitalin." Vihastunut Naeman ei tahtonut toimia käskyn mukaan, mutta kun hänen palvelijansa häntä suostuttelivat, Naeman meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa ja puhdistui pitalistaan.

Ajatellaanpa tällä kertaa tätä kertomusta näin.....

Lue lisää »

Hän seisoo ovella ja kolkuttaa

Perjantai 29.1.2010 klo 10:08 - Carita Kalliio

Jeesus sanoo itse itsestään näin: Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani.

Jeesus seisoo jokaisen ihmisen sydämen ovella ja kolkuttaa. Jeesuksen kolkutus sydämemme oveen ei ole sellaista kolkutusta, johon me olemme tottuneet. Siitä ei kuulu kolinaa eikä koputusta vaan Jeesuksen kolkutus on kuin hiljaista kutsua tulla Hänen luoksensa. Hän ei koskaan avaa väkisin meidän sydämemme ovea, vaan odottaa, että me otamme hänet vastaan.

Jeesus antaa meidän valita avaammeko sydämemme oven Hänellle vai emme. Hän ei kuitenkaan kolkuta ikuisesti, vaan Hänen kutsunsa on rajallinen. Siksi on tärkeää, että kun tunnemme Hänen kutsuvan meitä, avaamme Hänelle sydämemme oven ja päästämme Hänet sisälle, omaan elämäämme ja omaan sisinpäämme. Hän ei tee meille väkivaltaa, vaan Hänen tahtonsa on antaa meille rauha, jota elämäämme etsimme.

Tiedän kokemuksesta, että sydämeni oven takana on kolkuttanut myös sielunvihollisen kavalat juonet. Niiden houkuttelevien kolkutusten vuoksi päästin vihollisen sisälle omaan elämääni, hallitsemaan ja johtamaan sitä. Kuvittelin sielunvihollisen antavan elämääni lohtua, iloa ja rauhaa, mutta sainkin vuosien varrella huomata, että sielunvihollisen jäljiltä jäi vain sotkuinen ja likainen huone. Silloin Jeesus kolkutti jälleen sydämeni ovella. Sain päästää Hänet sisälle ja Hän sai puhdistaa sydämeni huoneen.   

Jeesus tahtoo, että me tunnemme Hänet ja tahdomme viettää elämäämme Hänen kanssansa. Hän rakastaa meitä ja tahtoo tehdä meidän elämämme onnelliseksi. Ja vaikka elämäämme tulisikin ongelmia tai vastoinkäymisiä, Hän ei kuitenkaan meitä jätä tai hylkää, vaan on meidän elämässämme, ovemme sisäpuolella ja pitää meistä huolen. Hän ei myöskää halua sotkea ja liata sydämemme huonetta, vaan tahtoo pitää sen puhtaana ja hoitaa sitä. Jeesus on äärettömän hyvä huoneenhaltija, joka kannattaa laskea sisälle. Jos kuulet Hänen kolkutuksensa, niin avaa Hänelle ovi ja saat huomata, miten paljon parempi onkaan, kun Hän on sinun elämässäsi, sinun sydämesi huoneessa.

Osana Jumalan suunnitelmaa

Maanantai 21.12.2009 klo 12:41 - Carita Kallio

Näin joulun aikaan ajatukset vaeltavat joulun tapahtumiin ja niihin hetkiin, kun Vapahtajamme syntyi. Lunastaja annettiin meille taivaasta, Pelastaja, johon maailman kansat saavat edelleenkin asettaa toivonsa. Jeesus tuli todeksi totuttamaan Jumalan suurta suunnitelmaa. Jumalan suunnitelma ilmoitettiin jo aikojen saatossa profeettojen kautta, mutta myös enkelit toivat viestiä syntyvästä Vapahtajasta.

Maria, Jeesuksen äiti, sai kuulla enkelin viestin ensimmäisenä. Hänelle ilmestyi Jumalan lähettämä sanansaattaja, joka kertoi suurten uutisen: Maria synnyttäisi maailman Vapahtajan, jonka nimeksi hänen tulisi antaa Jeesus. Ja Maria teki Jumalan tahdon mukaan. Hän otti vastaan tämän suuren tehtävän, vaikka hän ei varmaankaan tiennyt kuinka kipeisiin elämän tilanteisiin tämä päätös hänet johdattasi. Hän tahtoi kuitenkin Jumalan tahdon toteutuvan elämässään.

 

Lue lisää »

Ester, osa Jumalan suurta suunnitelmaa

Perjantai 6.11.2009 klo 23:07

Raamattu kertoo meille Esterin elämästä. Hänen elämänkertomuksestaan huomaa, miten Jumala ohjasi ja johti hänen elämäänsä. Orpotytöstä tuli kuninkaan puoliso, kuningatar, joka pelasti oman kansansa kuolemalta. Mutta vaikka Jumala ohjasi Esterin elämää, eli Esterkin elämämässään hetkiä, jotka aiheuttivat kipua ja tuskaa, luopumista ja heittäytymistä Jumalan tahdon varaan.

Ester oli orpotyttö, isätön ja äiditön, mutta hänellä oli kasvatusisä Mordokai, joka huolehti hänestä. Kun Ester valittiin kuninkaan vaimoehdokkaaksi hänet vietiin pois rakkaan ihmisen läheltä. Ester joutui luopumaan läheisestään. Hänet vietiin tuntemattomien ihmisten keskuuteen, erilaiseen elämään ja erilaisiin tapoihin. Hän joutui keskelle jotakin sellaista, mihin hän ei ollut tottunut. Aivan kuin Ester olisi irroitettu kaikesta entisestä ja vanhasta elämästä.

Ja ennen kuin Ester päästettiin kuninkaan eteen, hänen kauneuttaan hoidettiin kaksitoista kuukautta, mirhaöljyllä ja hajuaineilla. Ja astuessaan kuninkaan eteen, Ester oli puhdas ja hyvän tuoksuinen. Hän oli käynyt läpi ajan, jossa häntä oli puhdistettu. Ja kun Ester astui kuninkaan eteen, sai hän suosion kuninkaan edessä ja hänen tehtävänsä alkoi.

Mekin saatamme joskus olla puhdistuspöydällä. Meidän sisinpäämme ja mieltämme puhdistettaan. Käymme läpi asioita, joista meidän pitää puhdistua, ennen kuin voimme astua Kuninkaan eteen. Ja kun olemme Kuninkaamme edessä, millainen on tuoksu, joka meistä lähtee. Kuninkaamme tietää, millaisen puhdistuksen tarvitsemme. Joskus meitä koetellaan kuin tulessa, joskus meitä hoidetaan tuoksuvilla öljyillä ja joskus koemme sen, kuinka puhdistettaessa lika irtoaa meistä ja saamme puhdistua uudelleen.

Astuessamme puhdistettuna Kuninkaamme eteen, voimme saada tehtävän kuten Esterkin. Ja millaisen tehtävän eteen Ester joutui. Koko hänen kansansa tuomittiin tuhoon. Ester rukoili ja paastosi kansansa edestä, hän puhui kuninkaalle ja rukoili armahdusta kansalleen. Ester asetettiin kuninkaan läheisyyteen, puolustamaan omaa kansaansa ja taistelemaan kansansa elämän puolesta.

Kun me olemme Kuninkaamme edessä taistelemmeko ja rukoilemmeko kansamme puolesta? Viemmekö Kuninkaan eteen pyyntöjä, joissa vetoamme kansamme pelastamiseen? Meidän tulisi taistella kansamme pelastuksen puolesta. Mutta emme voi lähestyä Jumalaa likaisin sydämin. Jumalan pitää ensin puhdistaa meidät, jotta Hän voi käyttää meitä. Olemmeko me valmiita Esterin tavoin luopumaan kaikesta, astumaan puhdistettavaksi ja kulkemaan Jumalan suunnitelmissa, maksoi mitä maksoi? Kun olemme valmiita siihen, saamme kokea puhdistumisen ja meistä lähtee taivaallinen tuoksu ja olemme Kuninkaamme edessä totuttamassa tehtävää, jonka Hän meille antaa.

 

 

Eksynyt

Tiistai 6.10.2009 klo 9:06 - Carita Kallio

Paimenella on sata lammasta. Ne laiduntavat yhdessä vihreällä niityllä ja paimen kaitsee lampaitansa. Lammaslauma koostuu hyvin erilaisista lampaista. Toiset ovat luonteeltaan äkkipikaisia ja voimakkaista, toiset kärsivällisiä ja lempeitä. Jokaisella on kuitenkin laumassa oma tärkeä paikkansa ja ne tietävät mihin laumaan kuuluvat. Laumassa eläminen ja laumaan kuuluminen asettavat kuitenkin tietynlaisia rajoja, joiden tarkoituksena on edesauttaa laumaa pysymään koossa ja laiduntamaan yhdessä. Paimen ohjaa laumaa sauvallaan ja läsnäolollaan. Kaikilla lampailla on yksi yhdistävä tekijä. He kaikki tuntevat paimenensa äänen ja luottavat paimeneensa. Luottamus syntyy läheisestä suhteesta. Paimen tuntee lampaat ja lampaat paimenensa....

Lue lisää »

Kun usko horjuu

Tiistai 25.8.2009 klo 10:10

Joskus on todella vaikea odottaa vastausta sellaisiin rukousaiheisiin, joiden vuoksi on taistellut jo vuosien ajan. Vuosien odotus kaivaa mieltä ja epäusko on alituinen seuralainen. Mistä vielä löytäisi sellaisen uskon lupauksiin, jonka niin monet raamatun henkilöt omasivat....

Lue lisää »

Sokeasta näkeväksi

Perjantai 10.7.2009 klo 22:31 - Carita Kallio

Raamattu kertoo meille tapahtumasta, jossa sokea mies saa näkönsä jälleen. Kertomus löytyy Mark.10:46-52, jossa sokea mies, nimeltään Bartimeus, istui tien vieressä ja kuuli Jeesuksen kulkevan ohitseen rientävän väkijoukon mukana. Bartimeus korotti äänensä ja huusi Jeesukselta apua. Jotkut yrittävät vaientaa hänen huutonsa, mutta hän huusi yhä kovemmin, kunnes Jeesus seisahtui ja käski kutsua Bartimeuksen luokseen. Ja sokea Bartimeus kutsuttiin Jeesuksen eteen sanoen: Ole turvallisella mielellä, Hän kutsuu sinua. Silloin Bartimeus heitti vaippansa päältään, nousi seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö. Ja Jeesus kysyessä, mitä tBartimeus tahtoi Hänen tekevän ja Bartimeus halusi saada näkönsä jälleen. Ja niin tapahtui. Ja Bartimeus seurasi Jeesusta.

Me voisimme ajatella kertomusta myös näin. Bartimeus, sokeutunut mies, istui tien vieressä, jota pitkin väkijoukko seurasi Jeesusta. Tie oli elämän tie, taivastie. Bartimeus oli tien vierellä, mutta ei tiellä, jossa Jeesus kulki. Erään kerran Bartimeus oli kulkenut samaa tietä, seurannut Jeesusta, nähnyt, mihin kulki. Mutta elämän matkan varrella Bartimeus oli lakannut seuraamasta Jeesusta, menettänyt näköyhteyden Mestariinsa, sokeutunut maailman viettelyksistä ja valinnut toisen tien....

Lue lisää »

Kesän lämpöä

Torstai 25.6.2009 klo 15:04

Nyt aurinko paistaa oikein lämpimästi, kauniin siniseltä taivaalta. Viileän ja sateisen viikon jälkeen tämä kaikki tuntuu niin ihanalta. Nyt on oikea helle ja oikea kesä. Kuitenkin kesään kuuluu myös sadepäivät, tuulen tuiverrukset, ukkoset niin kuin auringonpaiste ja pilvisäätkin.

Myös elämä on joka päivä erilainen. Välillä kaikki tuntuu iloiselta ja valoisalta. Tuntuu siltä, että mikään ei varjosta elämäämme ja kaikki on hyvin. Toisinaan kauniin ja aurinkoisen elämän ylle kerääntyy pilviä, jotka varjostavat arkipäiväämme. Kuitenkin pilvien lomasta pilkottava aurinko, antaa meille ilon hetkiä ja varjojen saapuessa ymmärrämme, että vielä saamme nähdä ja kokea aurinkon paisteen.

Joskus pilvet tummuvat ja muuttuvat mustiksi. Ne enteilevät sadetta ja auringottomia päiviä. Silloin mieli voi olla harmaa ja alakuloinen. Mustien pilvien alla elämä tuntuu surulliselta. Ja jos mustat pilvet tuovat mukanaan myrskyn ja tuulen, silloin saamme tuntea sen, miten rajusti myrkytuulet voivat riepotella elämäämme.

Jokainen myrsky kestää aikansa ja jokainen myrsky päättyy joskus. Kun elämässämme myrskyää ja raivoaa, tuntuu siltä, että myrsky ei lopu koskaan. Kuitenkin, loppujen lopuksi, pilvet, tuulet ja sateet väistyvät ja auringon säteet pilkistävät pilvien lomasta. Silloin huomaamme, että parempi aika on jälleen koittamassa.

Aivan kuten kesään kuuluu aurinko ja sateet, samoin ihmisen elämään kuuluu ilot ja surut. Sinä, joka tällä hetkellä odotat myrskyn laantumista elämässäsi, saat ammentaa voimaa Jumalalta. Hän ei jätä sinua elämäsi myrskyyn yksin, vaan on sinun vierelläsi. Ja kun aika on tullut, Hän antaa myrskyn laantua ja saat huomata kuinka päivänsäteet paistavat elämääsi ja myrskypilvet kaikkoavat. Ja on auringon aika, on ilon aika.

 

 

Kun mieli viistää maata

Maanantai 25.5.2009 klo 10:29 - Carita Kallio

Oletko elänyt tai elätkö elämässässi vaihetta, jolloin mielesi ja koko olemuksesi on allapäin? Puolitoista vuotta sitten elin elämässäni aikaa, jolloin kävin läpi masennuksen. En edes ensin tiennyt sellaista elävänikään. En ymmärtänyt olevani masentunut. Päällisin puolin elämässäni oli kaikki hyvin. Oli rakastava aviomies, läheiset ja rakkaat, oli ystäviä, työtä riitti ja tehtäviä seurakunnan keskellä. Mistään ei ollut puutetta, mutta silti olin sisäisesti aivan hajalla.

En tahtonut tavata ihmisiä, koska en kestänyt heidän läsnäoloaan. Työpäivien jälkeen hautauduin neljän seinän sisälle ja käperryin oman itseni kanssa olohuoneen sohvalle. Seurakunnan keskellä tehtävien töiden suhteen aloin tuntea inhoa joitakin ihmisiä kohtaan, joiden tiesin lähestyvän minua vain työn ja tehtävien suhteen. Vihasin puhelinta kun se soi, sillä tiesin sen useimmiten tuovan vain lisää tehtäviä ja asioita, joihin voimavarani eivät riittäneet. En kuitenkaan osannut sanoa ei, sillä minut oli pienestä pitäen opettu auttamaan toisia ja asettamaan omat tarpeeni toisten edelle. Tein työtä arkielämässä ja seurakunnassa veren maku suussa. Väkisin pakotin itseni tekemään ja menemään, auttamaan ja olemaan mukana.

Hermostuin pienestäkin asiasta ja vähäpätöinenkin vastoinkäyminen mullisti koko elämäni. Halusin jopa luopua elämästäni, koska koin, että minulla ei ole mitään arvoa eikä tarkoitusta tässä maailmassa. En varsinaisesti ajatellut itsemurhaa, mutta toivoin, että pääsisin pois tästä maailmasta. Jossakin vaiheessa ymmärsin, että kaikki ei ole oikein. On yllättävää, miten itse en aikaisemmin huomannut tilaani. En tiedostanut ongelmaa enkä elämäntilannetta jossa elin. Osasin peittää sen osittain myös muilta. Kukaan läheisistänikään ei tiennyt kuinka allapäin olin ja kuinka vaikeaa aikaa elin. 

Yöt menivät valvoessa ja itkiessä. Päivät tuntuivat kestävän kuukausilta. Vaikka yritin järkeistää asioita en löytänyt tietä asioiden yläpuolelle. Vihdoin ymmärsin kääntyä lääkärin puoleen. Kertoessani tuntemuksiani ja ajatuksiani sain kuulla sairastavani masennusta. Minäkö? Miten se voi olla mahdollista? Mullahan on kaikki hyvin. Niin olikin, päällisin puolin, mutta ei sisäisesti. Mieleni oli sairas, vaikken sitä tiedostanutkaan. Paraneminen alkoi hitaasti ja jatkuu edelleen. Nyt puolentoistavuoden jälkeen, voin sanoa voivani paremmin. Jaksan taas nauttia elämästä ja jaksan elää. En osannut ymmärtää masentuneita ennen kuin itse koin, millaista se on. Ajattelin aina, että masentuneet ihmiset ovat vain saamattomia, eikä heillä ole riittävästi tahdonvoimaa itsensä nostamiseen. Nyt kun olen elänyt masennuksen kanssa, ymmärrän ja tiedän, että asiat ovat toisin. Koko ihminen kärsii kun mieli sairastaa. Silloin ei omat voimat riitä.

Kun aika on kulunut, voin jo katsella aikaa taaksepäin ja puhua asiasta. Kun olin masentunut, en halunnut puhua asiasta enkä halunnut ihmisten tietävän tilaani. Nyt tilanne on toisin. Nyt asiasta on jo helpompi puhua. Mustan ja kipeän elämänvaiheen jälkeen näen asiat kirkkaammin. Siksi haluan myös omalta osaltani kertoa asiasta myös muille. Tiedän, että tässäkin maassa on monia, jotka elävät parhaillaan läpi tätä sairautta. Yhteisten kokemusten jakaminen auttaa eteenpäin. Jos haluat jakaa ajatuksia tai keskustella, niin kirjoita kotisivujeni keskustelupalstalle tai suoraan sähköpostiini. carita.kallio@jippii.fi

 

 

 

Etsikkoaika

Sunnuntai 26.4.2009 klo 17:15 - Carita Kallio

Kävin kävelemässä, ihanan aurinkoisessa ja lämpimässä kevätilmassa ja huomasin kävelyreittini kulkevan neljän eri seurakuntarakennuksen ohi. Jokaisessa niissä, oli jotakin tekeillä. Kulkiessani kirkon ohi, näin kuinka siellä avattiin ovia ja valmistauduttiin Jumalan palvelukseen. Ovet avattiin ja ne jätettiin auki, toivottamaan tervetulleksi Jumalan huoneeseen. Kirkko odotti ihmisiä. Ihmisiä, joita Jumala haluaisi kohdata. Ihmisiä, joita Jumala haluaisi kutsua pelastukseen.

Mieleeni nousi ajatus siitä, kuinka hyvin meidän asiamme vielä ovat. Me saamme vielä palvella Jumalaa vapaasti ja avoimin ovin. Meille paistaa vielä vapauden aurinko. Meillä on vielä vapaus julistaa evankeliumia. Mutta kukaan meistä ei tiedä, milloin koittaa aika, jolloin kirkkojen ovet suljetaan ja pilviset päivät saapuvat. Kukaan ei tiedä, milloin vapaa Jumalan palveleminen muuttuu salassa tehtäväksi, kielletyksi. Vielä meillä on hyviä päiviä. Ja Jumala kutsuu vielä näinä hyvinä päivinä pelastukseen....

Lue lisää »

Jerusalem, uusi Jerusalem

Tiistai 31.3.2009 klo 10:18 - Carita Kallio

Päätin, että tänään kirjoitan jotakin siitä, mikä raamattua avatessani aukeaa. Avatessani raamatun eteeni avautui seuraava kohta: Kartta Jerusalemista, vanhan testamientin aikaan! Eipä koskaan ennen ole näin käynytkään.

Kartta löytyy raamatun loppuosasta. Siihen on merkitty Jerusalemin kaupunki muureineen. Kun katselen karttaa, huomaan kuinka kaupungin muurien sisään johtaa monta porttia. Kaupunkiin pääsee siis monesta eri kohdasta. Kaupunkia kiertää vahva muuri. Sen rakentamiseen on varmasti kulunut kauan aikaa ja monet kädet ovat olleet sitä rakentamassa.

Monesti Jerusalemin kaupunkia verrataan taivaalliseen kaupunkiin. Puhutaan uudesta Jerusalemista, taivaan kaupungista. Taivaallisen Jerusalemin kaupunkiin johtaa myös monta porttia. Uskon, että ihmisiä saapuu taivaan kaupunkiin eri porteista. He tulevat eri maista, heimoista ja kansakunnista. Heillä on erilaiset elämänvaiheet takanaan, mutta yhteistä heille on Vapahtaja, Jeesus Kristus. Vaikka kaupunkiin johtaa useita portteja on monta on sinne on vain yksi kulkulupa. Taivaan Kaupunkiin pääsee vain uskomalla Jeesukseen ja Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

Taivaan kaupunkia, uutta Jerusalemia, ei ole ihmiskäsin rakennettu vaan sen on valmistanut Jumala. Se on Jumalan suunnittelelma ja toteuttama. Hänen suunnitelmiinsa kuuluu vielä se, että kaupunki olisi täynnä väkeä. Sen vuoksi Hän vielä tänäänkin kutsuu ihmistä yhteyteensä, jotta kerran ihminen voisi viettää ikuisuuttaan taivaan kaupungissa. 

 

Lue lisää »

Jumalan sotavaunut

Sunnuntai 8.3.2009 klo 23:11

Vanhassa testamentissa on kertomus Elisasta, joka näkee Jumalan sotajoukon. Elisa on joutunut hyökkäyksen kohteeksi, koska Aramin kuningas on päättänyt vangita Elisan.

Elisan palvelija herää aamulla ja huomaa suuren sotajoukon piirittävän heitä. Kuultuaan asiasta myös Elisa menee katsomaan ja näkee edessään aseistetut sotamiehet hevosineen ja vaunuineen. Elisan palvelija näkee tilanteen eri lailla kuin Elisa, sillä Elisa näkee tilanteen Jumalan silmien kautta. Jumala näyttää hänelle toisenlaisen sotajoukon, taivaallisen sotajoukon, joka on tullut suojelemaan Elisaa....

Lue lisää »

Onko mestarisi haudattu?

Torstai 19.2.2009 klo 10:03

Tuntuuko sinusta, että suhteesi Jeesukseen on muuttunut? Olet kerran saanut kokea syntien anteeksisaamisen ja Jeesuksen antaman rauhan ja rakkauden, mutta nyt sinusta tuntuu kuin Jeesus olisi kuollut sinun elämässäsi? Oletko haudannut Jeesuksen elämän asioiden alle? Tuntuuko sinusta, että Jeesus on jossain kaukana? Onko Hän poissa?

Raamatussa (Joh.20:1-18) kerrotaan Maria Magdaleenasta, joka meni Jeesuksen haudalle...

 

Lue lisää »

Viljavat vainiot

Lauantai 31.1.2009 klo 21:43 - Carita Kallio

Joskus, Jumalan suuresta armosta, olen saanut kokea jotakin ihmeellistä. Haluaisin jakaa kanssasi näyn, jota sain kerran katsella.

Olin keskellä viljapeltoa, jossa vaaleat, kypsät viljat huojuivat tuulessa. Katselin viljapeltoa, jolla ei ollut alkua eikä loppua. Oli vain silmänkantamattomiin vaaleaa viljaa, kypsiä tähkäpäitä....

Lue lisää »

Liejussa ollaan

Torstai 29.1.2009 klo 22:34

Raamatussa, Jeremian kirjassa, on kertomusta siitä, kuinka Jeremia joutui liejuiseen kaivoon. Kertomus saa alkunsa siitä, kun Jeremia, Jumalan profeetta, välitti kansalle Jumalan sanoman. Huonoista uutisista tuohtunut kansa laittoi Jeremian kaivoon, tarkoituksenaan jättää hänet sinne kuolemaan. Kaivo oli kuitenkin tyhjä, mutta liejuinen.

Kuitenkin kaiken kansa keskellä oli mies, joka tahtoi auttaa Jeremiaa. Hän meni kuninkaan puheille ja pyysi kuninkaalta apua. Ja kuninkaan käskyn saatuaan tarttui työhön ja toimeen. Hän keräsi joukon avuksensa ja nostatti Jeremian kaivosta.... 

 

 

Lue lisää »

Elämän palapeli

Torstai 22.1.2009 klo 22:12 - Carita Kallio

Oletko koskaan ajatellut, että elämä on kuin palapeli? Yksi pala on kuin yksi päivä ja jokaisella meistä on tietty määrä paloja omaa palapeliämme varten. Joillakin paloja voi olla useita tuhansia, kun taas toisilla vain muutamia satoja, ehkä vain kymmeniä. Kuitenkin jokainen palapeli on ainutlaatuinen kokonaisuus ja yhtä arvokas, palamäärästä huolimatta....

Lue lisää »

Toivon sinulle...

Tiistai 23.12.2008 klo 9:17 - Carita Kallio

Toivon sinun elämääsi kaikkea hyvää. Toivon lämpöä, läheisyyttä, ystävyyttä ja rakkautta. Toivon kirkkaita päiviä, valoa ja vapautta. Toivon, että saat kokea elämässäsi Vapahtajan läsnäoloa, Hänen hyvyyttään ja läheisyyttään.

Pyydän sinun elämääsi rauhaa ja siunausta. Siunatkoon Jumala tulevat päiväsi ja uuden alkavan vuoden ja antakoon sinulle tarvittavan voiman, kullekkin päivälle oman osansa, jokaiseen hetkeen omansa.

Tiedäthän, että saat kulkea turvallista tietä. Vierelläsi on sinun Mestarisi ja Herrasi, Jeesus Kristus, Vapahtajasi. Tiedäthän, että Hän ei millonkaan jätä sinua. Tiedäthän, että jokaisen hetken Hän viettää kanssasi. Tiedäthän, että sinä olet Hänelle kallisarvoinen ja rakas. 

Uskothan, niihin lupauksiin, joita Hän on sinulle antanut. Uskothan Hänen sanaansa, Hänen voimaansa ja valtasuuruuteensa. Uskothan, että Hän tietää ja tuntee sinun tarpeesi. Uskothan, että Hän kuulee rukouksesi ja vastaa sinulle. Uskothan Hänen rakkauteensa. Uskothan, että sinä olet Hänen rakkautensa.

 

Mitä minulta vielä puuttuu?

Tiistai 16.12.2008 klo 19:59 - Carita Kallio

Kun katselee omaa elämäänsä taaksepäin, huomaa kuinka monesta asiasta saa olla kiitollinen. Kuinka paljon hyvää olen saanut ja kuinka hyvin asiat ovat. Kuitenkin niin usein ajatuksissa pyörivät juuri ne asiat, jotka minulta puuttuvat. Kunpa minulla olisi sitä ja tätä, kunpa osaisin tehdä niin tai näin. Kunpa saisin enemmän tuota ja tätä..

Joskus tuntuu siltä, että olisin heti valmis hyppäämään jonkun toisen saappaisiin, sillä hänen elämänsä näyttää juuri sellaiselta, kuin itse haluaisin elää. Näen kuitenkin siinäkin elämässä vain ulkoiset seikat. Varmasti jokaisen elämässä on ne elämän nurjat puolet ja hetket, jotka eivät aina juhlavilta tunnu.

No entäpä jos saisin rahaa, valtaa, kuuluisuutta, tekisikö se minut onnellisemmaksi? Ehkä, ehkä ei? Jos olisin rikas ja kuuluisa, eläisinkö elämääni onnellisempana kuin nyt? Ehkä, ehkä en. Jos pääsisin kiinni valtaan ja pääsisin päättämään asioista, olisinko tärkeämpi kuin ennen? Ehkä, ehkä en. Jossittelua kaikki.

Onko minun elämäni haaveet ja tavoitteet kiinni maallisissa asioissa? Olen matkalla taivaaseen ja rakentelen elämääni maallisten asioiden varaan! Olenko ahneudessani hulluuntunut lopullisesti? Olenko sitonut itseni kiinni kultaan, rojuun ja rihkamaan? Tarvitsenko todella elämässäni kaikkea sitä, mitä luulen tarvitsevani. Tuskin!?

Ainoat asiat mitä todella tarvitsen ovat Jeesuksen rakkaus ja anteeksianto. Rauha, jonka Hän antaa. Toivo, jonka varaan voin elämäni laskea. Lupaus, joka kantaa harmainakin päivinä. Kaikki nämä ovat enemmän kuin kulta ja hopea, rikkaus ja valta. Ja kaikki mitä minulla on, olen Häneltä lahjaksi saanut.

Jumala, minä kiitän sinua kaikesta siitä, mitä olet minulle antanut. Ja vielä minä yhtä pyydän: "Jumala, anna minulle viisautta, ihan niinkuin Salomolle."

 

Kiire, kiire, kiire...

Tiistai 18.11.2008 klo 10:02 - Carita Kallio

On jotenkin niin surullista, kuinka aika vilahtaa ohi nopeasti. Tuntuu siltä, että päivät valuvat läpi sormien ja viikot vaihtuvat kuukausiin kuin huomaamatta.

Ja kun elää mukana nopeatempoisessa elämässä, unohtuu yli puolet asioista ja hetkistä, joita olen kunkin viikon aikana saanut kokea ja elää. Välillä tuntuu siltä, että loppuviikolla en edes muista mitä olen alkuviikolla tehnyt.

Monesti luvatut tehtävät, työ ja toiminta verottaa aikaa kaikista eniten. On monenlaisia asioita ja vastuutehtäviä, joita pitäisi tehdä ja joihin pitäisi osallistua. 

Toivoisin, että osaisin jakaa aikaani paremmin. Liian usein rakkaille läheisille ja ystäväville ei riitä aikaa tai tapaamiset ovat niin nopeita, että en ehdi syventyä toisen elämäntilanteeseen tai kuulumisiin kunnolla. Olisi ihanaa vain istua iltaa ystävän kanssa ja jutella kaikessa rauhassa.

Lue lisää »

Tomua vain

Keskiviikko 29.10.2008 klo 16:58 - Carita Kallio

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan siitä, miten Jumala loi ihmisen. Jumala teki maan tomusta ihmisen. Maan tomu on sellaista, mille ei anneta suurtakaan arvoa. Tomu on tomua, ei mitään muuta, eikö niin?

Mutta tomusta tuli kallisarvoista, kun Jumala puhalsi siihen henkensä, Elämän hengen. Jumala antoi tomulle elämän. Ja ihmisestä tuli elävä sielu. Arvoton tomu sai sisälleen arvokkaan elämän hengen.

Lue lisää »