Lapsi, nouse!

Torstai 22.7.2010 klo 17:34 - Carita Kallio

Luukkaan evankeliumissa 8:49-56 kerrotaan siitä, kuinka Jeesus herättää kuolleista synagoogan esimiehen tyttären: 

Miehen odottaessa pääsyä Jeesuksen luokse, tuli joku hänen kotoaan ja sanoi: " Tyttäresi on kuollut, älä enää opettajaa vaivaa." Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi Hänelle (miehelle). " Älä pelkää, usko ainostaan, niin hän paranee." Ja kun he tulivat taloon, otti Jeesus mukaansa sisälle vain Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin sekä tytön isän ja äidin. Ja ulkopuolella oleva väki itki ja vaikeroi, mutta Jeesus sanoi heille: "Älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut vaan nukkuu." Mutta väkijoukko nauroi Jeeusta, tietäessään tytön kuolleeksi. Mutta Jeesus meni ja tarttui tytön käteen ja huusi sanoen "lapsi nouse". Niin hänen henkensä palasi ja hän nousi heti ylös. Jeesus käski antaa hänelle heti syötävää.

Onko joku tullut joskus sanomaan sinulle, että on turha rukoilla toisen ihmisen puolesta? Minulle on käynyt näin. Vuosien saatossa rukousvastaukset ovat viipyneet ja omakin usko rukousvastauksiin on hiljalleen hiipunut. Kuitenkin siellä sydämen kätköissä palaa pieni uskon ja toivon liekki. Olen kuin raamatun tapahtuman mies, odottaen Jeesuksen vieressä, että saisin vastauksen asiaan, joka tuntuu jopa mahdottomalta.

Usein olen kuullut huonoja uutisia tai viestejä, jotka ovat lannistaneet ja saaneet melkein luopumaan rukoustaistelusta ja toivosta. Viestinviejät ovat omalla tavallaan halunneet ilmaista oman näkemyksensä tilanteesta tai henkilöstä, jota rukoustaisteluni koskevat. Ja melkein olen itsekkin jättänyt tehtäväni kesken. Mutta silloin on Jeesus puuttunut tilanteeseen.

Niin monet ovat toisinaan harmitelleet tilannetta, mutta harvat ovat ottaneet asian tai henkilön kantaaksensa. Itkijöitä on ollut, mutta myös naurajia. Itsekin olen syyllistynyt usein siihen, että en näe enää toivoa enkä muuttumisen mahdollisuutta henkilössä, jonka puolesta rukoilen. Aivan kuin hänet olisi jo menetetty. Muiden silmissä kuollut, on kuitenkin Jeesuksen edessä vain ihminen, joka nukkuu.

Onko sinulla ollut elämässäsi tilannetta, jolloin olet ollut kuin kuollut hengellisille asioille? Minulla on. Elin monta vuotta elämästäni väärällä tiellä ja elämänpolun sijaan kuljin kúoleman tietä. Koska en elänyt elämääni Jeesukselle, olin kylmä ja hengellisesti kuollut. Sain kuitenkin kohdata Jeesuksen uudelleen ja Hän tarttui käteeni ja sanoi: "Lapsi nouse". Ja sain myös uudelleen liittyä uskovien joukkoon ja sain vastaanottaa ravintoa, syötävää. Ruoka, jota sieltä sain ja saan, ei ole tavallista ruokaa vaan taivaallista. Saan oppia tuntemaan Hänet paremmin ja saan kokea uskovien yhteyttä. Ja minulla on vieläkin nälkä...

Ehkäpä olet odottanut Jeesuksen edessä, että sinun vuorosi tulisi ja saisit avun asioihin, joiden puolesta taistelet. Hänelle mikään ei ole mahdotonta. Muistathan, että raamatussa kuvatussa tilanteessa tarvittiin edes yksi, joka meni Jeesuksen luokse pyytämään apua. Yksi, joka asettui Jeesuksen eteen pyytämään apua. Tarvittiin yksi, jolta löytyi uskoa niin paljon, että mahdottomaksi todettu tilanne muuttuisi. Tarvittin yksi, joka huonoista uutisista huolimatta pysyi Jeesuksen lähellä eikä luovuttanut. Ja sen yhden tähden tapahtui jotakin ihmeellistä ja ainutlaatuista. Jatka taistelua, älä hellitä. Ja vielä sinä saat nähdä Jumalan Pojan toimivan keskuudessamme!

 

Vihreä lehti

Perjantai 2.7.2010 klo 9:51 - Carita Kallio

Raamattu kertoo (1.Moos.8:6-12) kuinka vedenpaisumuksen aikana Nooa lähetti arkistaan kaksi lintua nähdäkseen oliko maa jo kuivunut. Ensimmäinen lintu, jonka Nooa lähetti oli kaarne. Se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päältä kuivui. Sitten Nooa laski luotaan kyyhkysen, mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, missä olisi voinut lepuuttaa jalkojansa ja palasi arkkiin takaisin. Niin Nooa odotti hetken ja laski kyyhkysen uudelleen lentoon. Ja kyyhkynen palasi hänen luokseen ehtoopuolella, tuore öljypuunlehti nokassaan. Mutta vielä Nooa odotti seitsemän päivää ja päästi kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut hänen luoksensa.

Nooa päästi lentoon kaksi lintua. Kaarneen eli korpin sekä kyyhkysen. Kaarne, suurikokoinen ja musta lintu, lenteli edestakaisin, kunnes vesi kuivui. Sillä oli voimaa ja nokkeluutta selvityä. Se lepuutti jalkojansa siellä missä pystyi ja asettui sinne minne tahtoi. Se ei välittänyt siitä, mihin astui ja mihin asettui. Lähietäisyydeltä se tarkkaili veden vähentymistä.

Kyykynen ei sen sijaan  voinut lentää loputtomiin, sillä se kaipasi maata jalkojensa alle. Se halusi tuntea lähellään maan, jolle se voisi asettua. Se ei voinut asettua minkään likaisen, kuolleen tai turmeltuneen päälle, vaan se halusi löytää puhdasta maata, johon voisi laskeutua. Koska se ei löytänyt sopivaa, se palasi takaisin Nooan luokse.

Tämä raamatunkohta alkoi elää mielessäni näin....

Lue lisää »

Onnenapila

Perjantai 11.6.2010 klo 18:53 - Carita Kalliio

Olet varmaankin joskus etsinyt onnenapilaa, neliapilaa, nurmikolla kasvavasta apilatupsaasta. Tehtävä ei ole ihan helppo. Silmien edessä on monen monta kolmiapilaa, mutta neliapilaa saa etsiä toden teolla. Sen löytäminen tavallisten apiloiden keskeltä taitaa todellakin olla onnesta kiinni.

Toisaalta kolmiapila on sen verran tuttu juttu, että siihen ei oikeastaan kiinnitä mitään huomioita. Onhan sitä kiva katsella ja onhan se mukavaa, että sellainen on olemassa, mutta kuitenkin se tuntuu melko vähäpätöiseltä eikä se herätä kauhean suurta mielenkiintoa. Neliapila sen sijaan vaikuttaa paljon mielenkiintoisemmalta ja tavoittelemisen arvoiselta. Sen löytämiseen täytyy oiken uhrata aikaa.

Jos vertaamme kolmiapilaa Jumalaan, saatamme huomata yhtäläisyyksiä. Aivan kuten kolmiapilassa on kolme lehteä, on Jumalassakin kolme asiaa. Kolmiyhteys, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Löytäessämme Jumalan kolmiapilan, löydämme Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen sekä saamme lahjaksi ja avuksemme Pyhän Hengen. Jumala on myös tahtonut, että ihminen löytäisi Hänet helposti. Aivan kuten kolmiapilankin. Hän on tehnyt löytämisen helpoksi, meidän tähtemme.

Kuitenkin, niin usein me jätämme Jumalan aivan kuin sivuun ja keskitymme elämässämme etsimään neliapilaa, onnea, jonka luulemme ratkaisevan ongelmamme, helpottavan elämäämme tai antavan meille sen rauhan, jota sisäisesti etsimme. Kolmiapila ei kiinnosta meitä, koska se on niin tuttu juttu ja tarpeen vaatiessa voimme aina etsiä kolmiapilaa, jonka tiedämme aina olevan paikallaan. Jumala ei kuitenkaan tahdo asian olevan niin.

Jumala tahtoo, että me ensin löydämme Hänet, taivaallisen kolmiapilan. Sen jälkeen elämämme muuttuu neliapilaksi. Meistä tulee osa tätä apilaa. meistä tulee se neljäs lehti. Meistä tulee Jumalan lapsia, taivaan valtakunnan perillisiä. Siinä on meidän onnemme ja ilomme salaisuus. Siinä me löydämme rauhan ja lohdutuksen. Siinä on meidän toivomme ja pelastuksemme.

 

 

 

Elämän shakkipeli

Keskiviikko 26.5.2010 klo 10:45 - Carita Kallio

Onhan se niin, että shakkipeliä pelatessa täytyy tuntea säännöt ja tietää, miten peliä pelataan. Peliin kuuluu pelilauta ja tietty määrä nappuloita, joita siirretään tarkoituksena saavuttaa voitto. Joskus pelin aikana tulee eteen tilanteita, jolloin näyttää siltä, että yhtäkään nappulaa ei voi siirtää tai mahdollisuuksia siirtoihin on useita. Toisinaan vastapelurin siirrot saavat aikaan sen, että oma siirtomahdollisuus menee ohi suun ja vastapelurin peli näyttää sujuvan äärettömän hyvin ja helposti, aivan kuin automaattisesti. Ja joskus, oman vuoron odotus saattaa tuntua pitkästyttävältä. Pelin kulkuun vaikuttaa myös se, että jokaisella pelaajalla on oma tapansa pelata ja taktikoida.

Jokaisella meistä on oma shakkilauta, se on meidän elämämme. Elämämme pelilaudalla on erilaisia asioita, pelinappuloita, joiden kanssa yritämme selviytyä elämänpelimme läpi. Meidän elämämme pelilaudalla kamppailee kaksi ottelijaa. Hyvä ja paha. Hyvä pelaa valkoisilla ja paha mustilla nappuloilla.

Mustien nappuloiden käyttäjä, meidän vastustajamme, yrittää kaikkensa estääkseen elämämme peliä onnistumasta ja tietysti tekee kaikkensa, jotta elämämme peli olisi vaikeaa ja hankalaa. Vastustaja haluaa saada voiton ja tekee kaikkensa siinä onnistuakseen. Vastustajamme saattaa lamaannuttaa meidät tekemällä erikoisia siirtoja tai taktikoimalla siten, että avaa eteemme erittäin houkuttelevia mahdollisuuksia, jotka kuitenkin pelin edetessä aiheuttavat meille haittaa ja vaikeuksia.

Kun meillä on usko Jumalaan ja olemme jättäneet elämämme Jumalan käsiin, pelilaudallamme peliä pelaa ja valvoo Jumala. Hän pelaa valkoisilla nappuloilla ja Hän siirtelee nappuloitamme parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus peli saattaa tuntua meistä pahalta, eikä jokainen siirto tunnu laisinkaan mukavalta. Närkästymistä syntyy silloin, kun oma peli ei näytä lainkaan onnistuvan ja omasta näkökulmasta katsottuna toisten peli näyttää menevän paljon paremmin ja helpommin. Toisinaan tuntuu siltä, että siirtomahdollisuuksia ei ole lainkaan tai sitten niitä on niin paljon, että emme tiedä mihin niistä tarttuisimme. Emme osaa valita, mutta Hän osaa ja voi.

Joskus Jumala "miettii" siirtoaan ja antaa meidän odottaa. Se aika tuntuu ikuisuudelta. Tuntuu siltä, että mitään ei tapahdu ja elämämme peli seisoo paikallaan. Mutta välillä Jumala tahtookin meidän pysähtyvän, odottavan ja pysyvän paikoillamme. Välillä, kun peli käy kuumimmillaan, luottamus siihen, että Jumala voi, saattaa tuntua vaikealta. Yritämme itse pelata peliä ja aina silloin tällöin pelinappulat kaatuvat ja peli on sekaisin, pelilauta sotkussa ja nappulat hukassa. Jumala pystyy kuitenkin laittamaan pelilaudan jälleen kuntoon, nappulat paikoilleen ja pelin käyntiin.

Jumalalla on oma tapansa pelata elämämme peliä. Kysymys kuuluukin; onko meillä rohkeutta, luottamusta ja uskoa antaa Jumalan pelata peliämme vai haluammeko itse pelata sitä oman tahtomme mukaan? Onko meillä luottamusta ja uskoa siihen, että Jumala pelaa elämässämme silloinkin, kun itse emme jaksa, pysty tai voi pelata?

 

Liian suuret saappaat

Maanantai 3.5.2010 klo 20:46 - Carita Kallio

Katselin eräänä päivänä kännykällä ottamaani kuvaa lasten kesäleiriltä, jossa leirikilpailuun osallistunut pieni, ihana tyttö yrittää päästä eteenpäin suurilla saappailla, jotka olivat täynnä vettä.

Tällä hetkellä omassa elämässäni tuntuu, kuin olisin tuo pieni tyttö. Minullakin on jalassa liian suuret saappaat, vettä täynnä. Edessä päämäärä, mutta sen tavoittaminen tuntuu mahdottomalta. Jokainen askel painaa liikaa, jokainen askel on raskas ja työläs. Tuntuu siltä, kuin voimat ei riittäisi matkan jatkamiseen saati päämäärän tavoittamiseen.

Mistä vesi on saappaisiinin tullut? Ehkäpä ne ovat kertyneet vuosien kyynelistä. Odotuksista, omista toiveista ja haaveista, jotka eivät ole, eivätkä ehkä koskaan voi toteutua. Saappaissa painaa epäusko, murskautuneet unelmat ja odotukset. Ne ovat täynnä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Ja kukaan ei todella tiedä, kuinka raskailla saappailla kuljenkaan. Ne ovat täynnä salaisuutta, kipua, peitettyjä tunteita.

Kaiken lisäksi askellus on hidasta ja vaivalloista. Jokainen askel, jokainen päivä ja hetki tuntuu niin turhalta ja voimattomalta. Jokaisen askeleen jälkeen lisääntyy pelko ja toivottomuus. Kysymykset täyttävät mielen. Miksi? Miksi minulle annettiin näin painavat saappaat? Onko tämä minun tieni taistella läpi elämän? Onko tämä minun taipaleeni, joka on jo ennalta määrätty ja suunniteltu? Vai onko huominen sittenkin helpompi. Kevenevätkö askeleeni sittenkin? Jälleen kerran otan uuden askeleen eteenpäin. Raskas se on, mutta ehkäpä seuraava on jo kevyempi. Päivä kerrallaan, sanotaan.  

Naeman ja seitsemän sukellusta.

Tiistai 9.3.2010 klo 18:58 - Carita Kallio

Naeman, Aramin kuninkaan sotapäällikkö, oli kuuluisa voitoistaan ja kuninkaan arvossa pitämä mies. (2.Kun. 5:1-14 ) Naemanilla oli kuitenkin yksi asia, joka vaivasi häntä. Naeman sairasti pitalitautia. Kuultuaan orjatytöltään mahdollisuudesta parantua, Naeman pyysi kuninkaalta lupaa poistua ja lähti matkalle. Aramin Kuningas lupasi lähettää Israelin kuninkaalle kirjeen, jossa hän pyytää Israelin kuningasta poistamaan Naemanilta pitalin. Ja niin Naeman lähti matkaan. Hän varasi mukaansa hopeaa, kultaa ja juhlavaatteita, joilla hän voisi maksaa puhdistumisestaan.

Tapahtumat eivät kuitenkaan edenneet niin kuin Naeman oli kuvitellut. Israelin kuningas ei voinut häntä parantaa. Sen sijaan hän sai kutsun mennä profeetta Elisan luokse. Naeman ei kuitenkaan saanut tavata kasvotusten profeettaa, vaan sai vain viestin profeetta Elisalta, miten hänen pitäisi toimia parantuakseen. Paranemisen edellytyksenä oli peseytyä seitsemän kertaa Jordanissa. Naeman vihastui ja sanoi:" Minä luulin profeetan tulevan ja astuvan esiin ja rukoilevan Jumalansa nimeä, heiluttavansa kättänsä se paikan yli ja niin poistavan pitalin." Vihastunut Naeman ei tahtonut toimia käskyn mukaan, mutta kun hänen palvelijansa häntä suostuttelivat, Naeman meni ja sukelsi Jordaniin seitsemän kertaa ja puhdistui pitalistaan.

Ajatellaanpa tällä kertaa tätä kertomusta näin.....

Lue lisää »

Hän seisoo ovella ja kolkuttaa

Perjantai 29.1.2010 klo 10:08 - Carita Kalliio

Jeesus sanoo itse itsestään näin: Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani.

Jeesus seisoo jokaisen ihmisen sydämen ovella ja kolkuttaa. Jeesuksen kolkutus sydämemme oveen ei ole sellaista kolkutusta, johon me olemme tottuneet. Siitä ei kuulu kolinaa eikä koputusta vaan Jeesuksen kolkutus on kuin hiljaista kutsua tulla Hänen luoksensa. Hän ei koskaan avaa väkisin meidän sydämemme ovea, vaan odottaa, että me otamme hänet vastaan.

Jeesus antaa meidän valita avaammeko sydämemme oven Hänellle vai emme. Hän ei kuitenkaan kolkuta ikuisesti, vaan Hänen kutsunsa on rajallinen. Siksi on tärkeää, että kun tunnemme Hänen kutsuvan meitä, avaamme Hänelle sydämemme oven ja päästämme Hänet sisälle, omaan elämäämme ja omaan sisinpäämme. Hän ei tee meille väkivaltaa, vaan Hänen tahtonsa on antaa meille rauha, jota elämäämme etsimme.

Tiedän kokemuksesta, että sydämeni oven takana on kolkuttanut myös sielunvihollisen kavalat juonet. Niiden houkuttelevien kolkutusten vuoksi päästin vihollisen sisälle omaan elämääni, hallitsemaan ja johtamaan sitä. Kuvittelin sielunvihollisen antavan elämääni lohtua, iloa ja rauhaa, mutta sainkin vuosien varrella huomata, että sielunvihollisen jäljiltä jäi vain sotkuinen ja likainen huone. Silloin Jeesus kolkutti jälleen sydämeni ovella. Sain päästää Hänet sisälle ja Hän sai puhdistaa sydämeni huoneen.   

Jeesus tahtoo, että me tunnemme Hänet ja tahdomme viettää elämäämme Hänen kanssansa. Hän rakastaa meitä ja tahtoo tehdä meidän elämämme onnelliseksi. Ja vaikka elämäämme tulisikin ongelmia tai vastoinkäymisiä, Hän ei kuitenkaan meitä jätä tai hylkää, vaan on meidän elämässämme, ovemme sisäpuolella ja pitää meistä huolen. Hän ei myöskää halua sotkea ja liata sydämemme huonetta, vaan tahtoo pitää sen puhtaana ja hoitaa sitä. Jeesus on äärettömän hyvä huoneenhaltija, joka kannattaa laskea sisälle. Jos kuulet Hänen kolkutuksensa, niin avaa Hänelle ovi ja saat huomata, miten paljon parempi onkaan, kun Hän on sinun elämässäsi, sinun sydämesi huoneessa.

Osana Jumalan suunnitelmaa

Maanantai 21.12.2009 klo 12:41 - Carita Kallio

Näin joulun aikaan ajatukset vaeltavat joulun tapahtumiin ja niihin hetkiin, kun Vapahtajamme syntyi. Lunastaja annettiin meille taivaasta, Pelastaja, johon maailman kansat saavat edelleenkin asettaa toivonsa. Jeesus tuli todeksi totuttamaan Jumalan suurta suunnitelmaa. Jumalan suunnitelma ilmoitettiin jo aikojen saatossa profeettojen kautta, mutta myös enkelit toivat viestiä syntyvästä Vapahtajasta.

Maria, Jeesuksen äiti, sai kuulla enkelin viestin ensimmäisenä. Hänelle ilmestyi Jumalan lähettämä sanansaattaja, joka kertoi suurten uutisen: Maria synnyttäisi maailman Vapahtajan, jonka nimeksi hänen tulisi antaa Jeesus. Ja Maria teki Jumalan tahdon mukaan. Hän otti vastaan tämän suuren tehtävän, vaikka hän ei varmaankaan tiennyt kuinka kipeisiin elämän tilanteisiin tämä päätös hänet johdattasi. Hän tahtoi kuitenkin Jumalan tahdon toteutuvan elämässään.

 

Lue lisää »

Ester, osa Jumalan suurta suunnitelmaa

Perjantai 6.11.2009 klo 23:07

Raamattu kertoo meille Esterin elämästä. Hänen elämänkertomuksestaan huomaa, miten Jumala ohjasi ja johti hänen elämäänsä. Orpotytöstä tuli kuninkaan puoliso, kuningatar, joka pelasti oman kansansa kuolemalta. Mutta vaikka Jumala ohjasi Esterin elämää, eli Esterkin elämämässään hetkiä, jotka aiheuttivat kipua ja tuskaa, luopumista ja heittäytymistä Jumalan tahdon varaan.

Ester oli orpotyttö, isätön ja äiditön, mutta hänellä oli kasvatusisä Mordokai, joka huolehti hänestä. Kun Ester valittiin kuninkaan vaimoehdokkaaksi hänet vietiin pois rakkaan ihmisen läheltä. Ester joutui luopumaan läheisestään. Hänet vietiin tuntemattomien ihmisten keskuuteen, erilaiseen elämään ja erilaisiin tapoihin. Hän joutui keskelle jotakin sellaista, mihin hän ei ollut tottunut. Aivan kuin Ester olisi irroitettu kaikesta entisestä ja vanhasta elämästä.

Ja ennen kuin Ester päästettiin kuninkaan eteen, hänen kauneuttaan hoidettiin kaksitoista kuukautta, mirhaöljyllä ja hajuaineilla. Ja astuessaan kuninkaan eteen, Ester oli puhdas ja hyvän tuoksuinen. Hän oli käynyt läpi ajan, jossa häntä oli puhdistettu. Ja kun Ester astui kuninkaan eteen, sai hän suosion kuninkaan edessä ja hänen tehtävänsä alkoi.

Mekin saatamme joskus olla puhdistuspöydällä. Meidän sisinpäämme ja mieltämme puhdistettaan. Käymme läpi asioita, joista meidän pitää puhdistua, ennen kuin voimme astua Kuninkaan eteen. Ja kun olemme Kuninkaamme edessä, millainen on tuoksu, joka meistä lähtee. Kuninkaamme tietää, millaisen puhdistuksen tarvitsemme. Joskus meitä koetellaan kuin tulessa, joskus meitä hoidetaan tuoksuvilla öljyillä ja joskus koemme sen, kuinka puhdistettaessa lika irtoaa meistä ja saamme puhdistua uudelleen.

Astuessamme puhdistettuna Kuninkaamme eteen, voimme saada tehtävän kuten Esterkin. Ja millaisen tehtävän eteen Ester joutui. Koko hänen kansansa tuomittiin tuhoon. Ester rukoili ja paastosi kansansa edestä, hän puhui kuninkaalle ja rukoili armahdusta kansalleen. Ester asetettiin kuninkaan läheisyyteen, puolustamaan omaa kansaansa ja taistelemaan kansansa elämän puolesta.

Kun me olemme Kuninkaamme edessä taistelemmeko ja rukoilemmeko kansamme puolesta? Viemmekö Kuninkaan eteen pyyntöjä, joissa vetoamme kansamme pelastamiseen? Meidän tulisi taistella kansamme pelastuksen puolesta. Mutta emme voi lähestyä Jumalaa likaisin sydämin. Jumalan pitää ensin puhdistaa meidät, jotta Hän voi käyttää meitä. Olemmeko me valmiita Esterin tavoin luopumaan kaikesta, astumaan puhdistettavaksi ja kulkemaan Jumalan suunnitelmissa, maksoi mitä maksoi? Kun olemme valmiita siihen, saamme kokea puhdistumisen ja meistä lähtee taivaallinen tuoksu ja olemme Kuninkaamme edessä totuttamassa tehtävää, jonka Hän meille antaa.

 

 

Eksynyt

Tiistai 6.10.2009 klo 9:06 - Carita Kallio

Paimenella on sata lammasta. Ne laiduntavat yhdessä vihreällä niityllä ja paimen kaitsee lampaitansa. Lammaslauma koostuu hyvin erilaisista lampaista. Toiset ovat luonteeltaan äkkipikaisia ja voimakkaista, toiset kärsivällisiä ja lempeitä. Jokaisella on kuitenkin laumassa oma tärkeä paikkansa ja ne tietävät mihin laumaan kuuluvat. Laumassa eläminen ja laumaan kuuluminen asettavat kuitenkin tietynlaisia rajoja, joiden tarkoituksena on edesauttaa laumaa pysymään koossa ja laiduntamaan yhdessä. Paimen ohjaa laumaa sauvallaan ja läsnäolollaan. Kaikilla lampailla on yksi yhdistävä tekijä. He kaikki tuntevat paimenensa äänen ja luottavat paimeneensa. Luottamus syntyy läheisestä suhteesta. Paimen tuntee lampaat ja lampaat paimenensa....

Lue lisää »

Kun usko horjuu

Tiistai 25.8.2009 klo 10:10

Joskus on todella vaikea odottaa vastausta sellaisiin rukousaiheisiin, joiden vuoksi on taistellut jo vuosien ajan. Vuosien odotus kaivaa mieltä ja epäusko on alituinen seuralainen. Mistä vielä löytäisi sellaisen uskon lupauksiin, jonka niin monet raamatun henkilöt omasivat....

Lue lisää »

Sokeasta näkeväksi

Perjantai 10.7.2009 klo 22:31 - Carita Kallio

Raamattu kertoo meille tapahtumasta, jossa sokea mies saa näkönsä jälleen. Kertomus löytyy Mark.10:46-52, jossa sokea mies, nimeltään Bartimeus, istui tien vieressä ja kuuli Jeesuksen kulkevan ohitseen rientävän väkijoukon mukana. Bartimeus korotti äänensä ja huusi Jeesukselta apua. Jotkut yrittävät vaientaa hänen huutonsa, mutta hän huusi yhä kovemmin, kunnes Jeesus seisahtui ja käski kutsua Bartimeuksen luokseen. Ja sokea Bartimeus kutsuttiin Jeesuksen eteen sanoen: Ole turvallisella mielellä, Hän kutsuu sinua. Silloin Bartimeus heitti vaippansa päältään, nousi seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö. Ja Jeesus kysyessä, mitä tBartimeus tahtoi Hänen tekevän ja Bartimeus halusi saada näkönsä jälleen. Ja niin tapahtui. Ja Bartimeus seurasi Jeesusta.

Me voisimme ajatella kertomusta myös näin. Bartimeus, sokeutunut mies, istui tien vieressä, jota pitkin väkijoukko seurasi Jeesusta. Tie oli elämän tie, taivastie. Bartimeus oli tien vierellä, mutta ei tiellä, jossa Jeesus kulki. Erään kerran Bartimeus oli kulkenut samaa tietä, seurannut Jeesusta, nähnyt, mihin kulki. Mutta elämän matkan varrella Bartimeus oli lakannut seuraamasta Jeesusta, menettänyt näköyhteyden Mestariinsa, sokeutunut maailman viettelyksistä ja valinnut toisen tien....

Lue lisää »

Kesän lämpöä

Torstai 25.6.2009 klo 15:04

Nyt aurinko paistaa oikein lämpimästi, kauniin siniseltä taivaalta. Viileän ja sateisen viikon jälkeen tämä kaikki tuntuu niin ihanalta. Nyt on oikea helle ja oikea kesä. Kuitenkin kesään kuuluu myös sadepäivät, tuulen tuiverrukset, ukkoset niin kuin auringonpaiste ja pilvisäätkin.

Myös elämä on joka päivä erilainen. Välillä kaikki tuntuu iloiselta ja valoisalta. Tuntuu siltä, että mikään ei varjosta elämäämme ja kaikki on hyvin. Toisinaan kauniin ja aurinkoisen elämän ylle kerääntyy pilviä, jotka varjostavat arkipäiväämme. Kuitenkin pilvien lomasta pilkottava aurinko, antaa meille ilon hetkiä ja varjojen saapuessa ymmärrämme, että vielä saamme nähdä ja kokea aurinkon paisteen.

Joskus pilvet tummuvat ja muuttuvat mustiksi. Ne enteilevät sadetta ja auringottomia päiviä. Silloin mieli voi olla harmaa ja alakuloinen. Mustien pilvien alla elämä tuntuu surulliselta. Ja jos mustat pilvet tuovat mukanaan myrskyn ja tuulen, silloin saamme tuntea sen, miten rajusti myrkytuulet voivat riepotella elämäämme.

Jokainen myrsky kestää aikansa ja jokainen myrsky päättyy joskus. Kun elämässämme myrskyää ja raivoaa, tuntuu siltä, että myrsky ei lopu koskaan. Kuitenkin, loppujen lopuksi, pilvet, tuulet ja sateet väistyvät ja auringon säteet pilkistävät pilvien lomasta. Silloin huomaamme, että parempi aika on jälleen koittamassa.

Aivan kuten kesään kuuluu aurinko ja sateet, samoin ihmisen elämään kuuluu ilot ja surut. Sinä, joka tällä hetkellä odotat myrskyn laantumista elämässäsi, saat ammentaa voimaa Jumalalta. Hän ei jätä sinua elämäsi myrskyyn yksin, vaan on sinun vierelläsi. Ja kun aika on tullut, Hän antaa myrskyn laantua ja saat huomata kuinka päivänsäteet paistavat elämääsi ja myrskypilvet kaikkoavat. Ja on auringon aika, on ilon aika.

 

 

Kun mieli viistää maata

Maanantai 25.5.2009 klo 10:29 - Carita Kallio

Oletko elänyt tai elätkö elämässässi vaihetta, jolloin mielesi ja koko olemuksesi on allapäin? Puolitoista vuotta sitten elin elämässäni aikaa, jolloin kävin läpi masennuksen. En edes ensin tiennyt sellaista elävänikään. En ymmärtänyt olevani masentunut. Päällisin puolin elämässäni oli kaikki hyvin. Oli rakastava aviomies, läheiset ja rakkaat, oli ystäviä, työtä riitti ja tehtäviä seurakunnan keskellä. Mistään ei ollut puutetta, mutta silti olin sisäisesti aivan hajalla.

En tahtonut tavata ihmisiä, koska en kestänyt heidän läsnäoloaan. Työpäivien jälkeen hautauduin neljän seinän sisälle ja käperryin oman itseni kanssa olohuoneen sohvalle. Seurakunnan keskellä tehtävien töiden suhteen aloin tuntea inhoa joitakin ihmisiä kohtaan, joiden tiesin lähestyvän minua vain työn ja tehtävien suhteen. Vihasin puhelinta kun se soi, sillä tiesin sen useimmiten tuovan vain lisää tehtäviä ja asioita, joihin voimavarani eivät riittäneet. En kuitenkaan osannut sanoa ei, sillä minut oli pienestä pitäen opettu auttamaan toisia ja asettamaan omat tarpeeni toisten edelle. Tein työtä arkielämässä ja seurakunnassa veren maku suussa. Väkisin pakotin itseni tekemään ja menemään, auttamaan ja olemaan mukana.

Hermostuin pienestäkin asiasta ja vähäpätöinenkin vastoinkäyminen mullisti koko elämäni. Halusin jopa luopua elämästäni, koska koin, että minulla ei ole mitään arvoa eikä tarkoitusta tässä maailmassa. En varsinaisesti ajatellut itsemurhaa, mutta toivoin, että pääsisin pois tästä maailmasta. Jossakin vaiheessa ymmärsin, että kaikki ei ole oikein. On yllättävää, miten itse en aikaisemmin huomannut tilaani. En tiedostanut ongelmaa enkä elämäntilannetta jossa elin. Osasin peittää sen osittain myös muilta. Kukaan läheisistänikään ei tiennyt kuinka allapäin olin ja kuinka vaikeaa aikaa elin. 

Yöt menivät valvoessa ja itkiessä. Päivät tuntuivat kestävän kuukausilta. Vaikka yritin järkeistää asioita en löytänyt tietä asioiden yläpuolelle. Vihdoin ymmärsin kääntyä lääkärin puoleen. Kertoessani tuntemuksiani ja ajatuksiani sain kuulla sairastavani masennusta. Minäkö? Miten se voi olla mahdollista? Mullahan on kaikki hyvin. Niin olikin, päällisin puolin, mutta ei sisäisesti. Mieleni oli sairas, vaikken sitä tiedostanutkaan. Paraneminen alkoi hitaasti ja jatkuu edelleen. Nyt puolentoistavuoden jälkeen, voin sanoa voivani paremmin. Jaksan taas nauttia elämästä ja jaksan elää. En osannut ymmärtää masentuneita ennen kuin itse koin, millaista se on. Ajattelin aina, että masentuneet ihmiset ovat vain saamattomia, eikä heillä ole riittävästi tahdonvoimaa itsensä nostamiseen. Nyt kun olen elänyt masennuksen kanssa, ymmärrän ja tiedän, että asiat ovat toisin. Koko ihminen kärsii kun mieli sairastaa. Silloin ei omat voimat riitä.

Kun aika on kulunut, voin jo katsella aikaa taaksepäin ja puhua asiasta. Kun olin masentunut, en halunnut puhua asiasta enkä halunnut ihmisten tietävän tilaani. Nyt tilanne on toisin. Nyt asiasta on jo helpompi puhua. Mustan ja kipeän elämänvaiheen jälkeen näen asiat kirkkaammin. Siksi haluan myös omalta osaltani kertoa asiasta myös muille. Tiedän, että tässäkin maassa on monia, jotka elävät parhaillaan läpi tätä sairautta. Yhteisten kokemusten jakaminen auttaa eteenpäin. Jos haluat jakaa ajatuksia tai keskustella, niin kirjoita kotisivujeni keskustelupalstalle tai suoraan sähköpostiini. carita.kallio@jippii.fi

 

 

 

Etsikkoaika

Sunnuntai 26.4.2009 klo 17:15 - Carita Kallio

Kävin kävelemässä, ihanan aurinkoisessa ja lämpimässä kevätilmassa ja huomasin kävelyreittini kulkevan neljän eri seurakuntarakennuksen ohi. Jokaisessa niissä, oli jotakin tekeillä. Kulkiessani kirkon ohi, näin kuinka siellä avattiin ovia ja valmistauduttiin Jumalan palvelukseen. Ovet avattiin ja ne jätettiin auki, toivottamaan tervetulleksi Jumalan huoneeseen. Kirkko odotti ihmisiä. Ihmisiä, joita Jumala haluaisi kohdata. Ihmisiä, joita Jumala haluaisi kutsua pelastukseen.

Mieleeni nousi ajatus siitä, kuinka hyvin meidän asiamme vielä ovat. Me saamme vielä palvella Jumalaa vapaasti ja avoimin ovin. Meille paistaa vielä vapauden aurinko. Meillä on vielä vapaus julistaa evankeliumia. Mutta kukaan meistä ei tiedä, milloin koittaa aika, jolloin kirkkojen ovet suljetaan ja pilviset päivät saapuvat. Kukaan ei tiedä, milloin vapaa Jumalan palveleminen muuttuu salassa tehtäväksi, kielletyksi. Vielä meillä on hyviä päiviä. Ja Jumala kutsuu vielä näinä hyvinä päivinä pelastukseen....

Lue lisää »

Jerusalem, uusi Jerusalem

Tiistai 31.3.2009 klo 10:18 - Carita Kallio

Päätin, että tänään kirjoitan jotakin siitä, mikä raamattua avatessani aukeaa. Avatessani raamatun eteeni avautui seuraava kohta: Kartta Jerusalemista, vanhan testamientin aikaan! Eipä koskaan ennen ole näin käynytkään.

Kartta löytyy raamatun loppuosasta. Siihen on merkitty Jerusalemin kaupunki muureineen. Kun katselen karttaa, huomaan kuinka kaupungin muurien sisään johtaa monta porttia. Kaupunkiin pääsee siis monesta eri kohdasta. Kaupunkia kiertää vahva muuri. Sen rakentamiseen on varmasti kulunut kauan aikaa ja monet kädet ovat olleet sitä rakentamassa.

Monesti Jerusalemin kaupunkia verrataan taivaalliseen kaupunkiin. Puhutaan uudesta Jerusalemista, taivaan kaupungista. Taivaallisen Jerusalemin kaupunkiin johtaa myös monta porttia. Uskon, että ihmisiä saapuu taivaan kaupunkiin eri porteista. He tulevat eri maista, heimoista ja kansakunnista. Heillä on erilaiset elämänvaiheet takanaan, mutta yhteistä heille on Vapahtaja, Jeesus Kristus. Vaikka kaupunkiin johtaa useita portteja on monta on sinne on vain yksi kulkulupa. Taivaan Kaupunkiin pääsee vain uskomalla Jeesukseen ja Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

Taivaan kaupunkia, uutta Jerusalemia, ei ole ihmiskäsin rakennettu vaan sen on valmistanut Jumala. Se on Jumalan suunnittelelma ja toteuttama. Hänen suunnitelmiinsa kuuluu vielä se, että kaupunki olisi täynnä väkeä. Sen vuoksi Hän vielä tänäänkin kutsuu ihmistä yhteyteensä, jotta kerran ihminen voisi viettää ikuisuuttaan taivaan kaupungissa. 

 

Lue lisää »

Jumalan sotavaunut

Sunnuntai 8.3.2009 klo 23:11

Vanhassa testamentissa on kertomus Elisasta, joka näkee Jumalan sotajoukon. Elisa on joutunut hyökkäyksen kohteeksi, koska Aramin kuningas on päättänyt vangita Elisan.

Elisan palvelija herää aamulla ja huomaa suuren sotajoukon piirittävän heitä. Kuultuaan asiasta myös Elisa menee katsomaan ja näkee edessään aseistetut sotamiehet hevosineen ja vaunuineen. Elisan palvelija näkee tilanteen eri lailla kuin Elisa, sillä Elisa näkee tilanteen Jumalan silmien kautta. Jumala näyttää hänelle toisenlaisen sotajoukon, taivaallisen sotajoukon, joka on tullut suojelemaan Elisaa....

Lue lisää »

Onko mestarisi haudattu?

Torstai 19.2.2009 klo 10:03

Tuntuuko sinusta, että suhteesi Jeesukseen on muuttunut? Olet kerran saanut kokea syntien anteeksisaamisen ja Jeesuksen antaman rauhan ja rakkauden, mutta nyt sinusta tuntuu kuin Jeesus olisi kuollut sinun elämässäsi? Oletko haudannut Jeesuksen elämän asioiden alle? Tuntuuko sinusta, että Jeesus on jossain kaukana? Onko Hän poissa?

Raamatussa (Joh.20:1-18) kerrotaan Maria Magdaleenasta, joka meni Jeesuksen haudalle...

 

Lue lisää »

Viljavat vainiot

Lauantai 31.1.2009 klo 21:43 - Carita Kallio

Joskus, Jumalan suuresta armosta, olen saanut kokea jotakin ihmeellistä. Haluaisin jakaa kanssasi näyn, jota sain kerran katsella.

Olin keskellä viljapeltoa, jossa vaaleat, kypsät viljat huojuivat tuulessa. Katselin viljapeltoa, jolla ei ollut alkua eikä loppua. Oli vain silmänkantamattomiin vaaleaa viljaa, kypsiä tähkäpäitä....

Lue lisää »

Liejussa ollaan

Torstai 29.1.2009 klo 22:34

Raamatussa, Jeremian kirjassa, on kertomusta siitä, kuinka Jeremia joutui liejuiseen kaivoon. Kertomus saa alkunsa siitä, kun Jeremia, Jumalan profeetta, välitti kansalle Jumalan sanoman. Huonoista uutisista tuohtunut kansa laittoi Jeremian kaivoon, tarkoituksenaan jättää hänet sinne kuolemaan. Kaivo oli kuitenkin tyhjä, mutta liejuinen.

Kuitenkin kaiken kansa keskellä oli mies, joka tahtoi auttaa Jeremiaa. Hän meni kuninkaan puheille ja pyysi kuninkaalta apua. Ja kuninkaan käskyn saatuaan tarttui työhön ja toimeen. Hän keräsi joukon avuksensa ja nostatti Jeremian kaivosta.... 

 

 

Lue lisää »